Elinkaaritehokkuus

Elinkaaritehokkuus

Elinkaarihankkeissa pelkästään investointikustannukset eivät sanele hankintapäätöksiä. Ilmanvaihtojärjestelmän investointikustannus suhteessa sen elinkaaren aikaisiin käyttökustannuksiin on 10–20 prosentin luokkaa. Siksi on aivan selvää, että energiatehokkuudelle lankeaa laitevalinnoissa suuri arvo.

Ilmanvaihtojärjestelmän vuotuiset käyttökustannukset muodostuvat seuraavista kustannuksista:

  • Lämmitysenergian tarve
  • Lämmityksen huipputehon tarpeesta aiheutuva perusmaksu (tilausvesivirta, sähköliittymä tms)
  • Sähköenergian tarve: puhallin- ja pumppaussähkö
  • Suodattimen vaihtoon liittyvät kustannukset
  • Muut huoltokustannukset
  • Jäähdytysenergian tarve
  • Jäähdytyksen huipputehon tarpeesta aiheutuva perusmaksu (kaukojäähdytyksen tilausvesivirta)
  • Energiakustannuksen lisäksi on oleellista selvittää lämmityksen huipputehon tarve.

Lämmityksen huipputehon tarpeeseen vaikuttaa oleellisesti lämmön talteenottojärjestelmän huipunleikkausteho, eli lämpötilasuhde mitoituspakkasilla.

Elinkaarilaskelmat tulee aina tehdä käyttäen laskennassa tuntitason säädataa ja dynaamista laskentamallia, joka huomion sähkön kulutuksen (SVP-luvun) ja lämmöntalteenoton lämpötilasuhteen muutoksen ulkoilman lämpötilan ja ilmamäärän funktiona.

Tuloilman vuotuisen lämmitysenergian tarpeen laskenta

Ilmanvaihdon vuotuista lämmitysenergian tarvetta laskettaessa tulee huomioida lämpötilasuhteen lisäksi tuloilman sisäänpuhalluslämpötilan asetusarvo ja poistoilman lämpötila, joka saattaa sisäisistä kuormista johtuen vaihdella vuorokauden aikana.

Ilmanjakotavan ja sisäisten lämpökuormien (ihmiset, valaistus, koneet ja laitteet) vuoksi kaikkea poistoilman sisältämää lämpöä ei voida koko lämmityskauden ajan täysimäärisesti hyödyntää tuloilman lämmityksessä. Tämän vuoksi elinkaarikustannuksia laskettaessa onkin oleellista laskea tuloilman todellinen lämmitysenergian tarve, kun tuloilma lämmitetään ulkoilman lämpötilasta sisäänpuhalluslämpötilan asetusarvoon (ei poistoilman lämpötilaan). Toisin sanoen, tuloilman vuotuisen lämmitysenergian tarpeen laskennassa tulee käyttää tuloilman vuosihyötysuhteen tarkastelua.
Tuloilman vuosihyötysuhteen tarkastelu eroaa E-luvun laskennassa käytetystä poistoilman vuosihyötysuhteen tarkastelusta, joka perustuu ilmanvaihdon lämpöhäviöiden tarkasteluun.

RECAL Laskentapalvelu

Retermia News 1/2015

Ilmanvaihtojärjestelmän vuotuinen sähköenergian tarve

Tehokkaalla lämmöntalteenotolla varustetun nykyaikaisen ilmanvaihtojärjestelmän sähkön kulutus on kustannuksiltaan usein samaa suuruusluokkaa tai suurempi kuin tuloilman vuotuinen lämmityskustannus.

Sähkö on kaukolämpöä huomattavasti kalliimpi sekä hiilijalanjäljeltään suurempi energiamuoto.

Puhallin- ja pumppaussähkön tarve ei ole riippuvainen säävuodesta tai paikkakunnasta.
Ilmanvaihtojärjestelmien sähkönkulutusta laskettaessa tulee huomioida myös pumppujen (LTO, jäähdytys, lämmitys) osuus, eli käyttää laskennassa niin sanottua SVP-lukua.

Ilmanvaihdon suodatinkustannusten laskenta

Ilmanvaihdon suodattimia vaihdetaan joko määräaikaisesti, esimerkiksi kerran vuodessa, tai suodattimen paine-eron ylittäessä hälytysarvon.  Hälytysarvo on tyypillisesti 1,5…2 kertaa puhtaan suodattimen painehäviö. Suodattimen paine-ero kasvaa suodattimen likaantuessa, kostuessa, jäätyessä, repeytyessä tai tukkeutuessa lumesta. Lumesta ja kosteudesta johtuvia tuloilmakoneen etusuodattimen ylimääräisiä suodatinvaihtoja tapahtuu perinteisessä ilmanvaihtojärjestelmässä keskimäärin 3 kertaa vuodessa (lähde: KYS, OYS ja Siunsote: käyttäjähaastattelut).

Retermia-ratkaisulla säästöjä käyttökustannuksissa

Retermia-tuotteet ovat elinkaarituotteita, mikä tarkoittaa korkean laadun lisäksi tavanomaisiin tuotteisiin nähden merkittävästi pienempiä vuotuisia käyttökustannuksia.
Retermia-ratkaisulla saavutetaan suuria säästöjä lämmöntalteenoton lisäksi ilmanvaihdon puhallin- ja pumppausenergian sekä suodatinkustannusten muodossa.
Alhaisten painehäviöidensä vuoksi Retermia järjestelmällä on huomattavasti alhaisempi SFP- ja SVP-luku kuin tavanomaisella ilmanvaihtoratkaisulla. Lisäksi Retermia-järjestelmässä ei tarvita poistopuolella suodattimia, jolloin poistoilman suodattimen sähkönkulutukselta ja vaihtokustannukselta vältytään.
Ilmanoton yhteyteen asennettu neulalämmönsiirrin estää lumen ja kosteuden pääsyn suodattimille. Tällöin suodattimen kostumiselta johtuvalta tuloilman suodatinvaihdoilta vältytään. Tuloilmapuolella neulalämmönsiirrin toimii myös G3-tason karkeasuodattimena, joka pidentää osaltaan tuloilmakoneen pääsuodattimen käyttöikää ja suodattimen vaihtokustannuksia.